Työntöveneen kyydissä Konneveden aalloilla

Aurinko porottaa kuumana. Iso dieselkone pyörähtää käyntiin ja työntää maastonvihreää sotavenettä eteenpäin. Rannalla moni kaivaa kameraa esille; harvoin pääsee näkemään armeijakäyttöön rakennetun BMK 130M luokan venettä kulkemassa Keski-Suomen vesistöillä. 

Moni kaivoi kameran esille aluksen irrotessa

Kivisalmen silta Konneveden ja Rautalammin rajalla piirtyy veneen yllä. Vesi piirtää kuohuja veneen pyöriin. Kyllä, pyöriin! Allamme oleva alus on jokien ja muiden kapeiden vesistöjen ylityksen mahdollistamiseen rakennettu työntövene, jonka valtavaa voimaa hyödynnetään puskemalla ponttoonisiltoja paikoilleen ja hinaamalla raskaita elementtejä eri kohteisiin. Panssarivaunukuormassa oleva ponttoonilautta ei ole ongelma tälle alukselle. 

Ruoria pitelee mies, jolta yli neljänkymmenen vuoden keräilyharrastuksen jäljiltä löytyy kattava kokoelma armeijan entistä kalustoa panssarivaunuista moottoripyöriin ja veneisiin. Ari Heikkilä on vannoutunut armeijakaluston harrastaja ja Konneveden Osuuspankin toimitusjohtaja. 

-Innostun aina keräilemään erilaisia sarjoja, ja sitten siirryn seuraavaan haasteeseen. Tämäntyyppinen harrastaminen on loistavaa vastapainoa pankin toimitusjohtajan työlle, mies kertoo. 

Harvassa veneessä on renkaat, mutta tästä aluksesta löytyy vararengaskin.

-Tämän veneen kanssa on ollut erityisenä haasteena sen rekisteröinti sekä maantieliikenteeseen että vesille. Kysyinkin Trafilta, että kumman rekisteröinnin hoidan ensimmäisenä. Eivät osanneet vastata, Heikkilä nauraa lämmin pilke silmissään. 

-Olen ollut jo pitkään mukana tukemassa Meripelastusseuran toimintaa. Konnevedellä on muuten erinomaisen hyvä jaosto, aluksetkin ovat Konnevedellä olleet ensiluokkaisia. 

-Ilman vapaaehtoisia meri- ja järvipelastajia yhteiskunnan panostus vesillä tapahtuvaan pelastustoimintaan pitäisi olla paljon suurempi. Kolmannen sektorin toiminta on siis erittäin tärkeää, mies jatkaa ruoria samalla käännellen. 

Veneen piirtäessä vanaa järven pintaan maisemat vaihtuvat, vaikka pikaveneen kyydissä ei ollakaan. Venäläisvalmisteiseen veneeseen tehtiin joitakin muutoksia sen saapuessa entiseen Keuruun varuskuntaan, ja siviilikäyttöön siirtyessä kaikki tarvittavat varusteet tulivat armeijan jäljiltä valmiina, hätäraketteja myöten.

-Pidän erinomaisen tärkeänä kaikkea pelastustoimintaa, Heikkilä selventää. Keväällä ollessani mukana isossa yhteistoimintaharjoituksessa huomasin harjoittelun tärkeyden. Käytännön tilanteissa toimiminen antaa parhaat eväät kriisitilanteiden varalle, se on monta kertaa huomattu. 

-Olen todella ylpeä hienosta Etelä-Konneveden kansallispuistostamme, mutta sen myötä tuli myös paikallisille järvipelastajille uusia vastuita. Nuoria tarvittaisiin aktiivimiehistöön lisää. Luonnossa liikkumisen myötä nuorempikin väestö oppii huomaamaan luonnon positiiviset vaikutukset, Ari pohtii ääneen, ja alkaa kääntämään veneen ruoria kotisatamaa kohti. 

Sotaveneen ruorissa Ari Heikkilä ja kyydissä Meripelastustaito 2019 kilpailunjohtaja Henri Hedman

Veneen toiminnasta kuunnellessani mieleen nousee kysymys. Jos Järvipelastajilla tulisi pelastustehtävissä tarvetta työntöveneen käyttöön, lähtisitkö Ari apuun? 

-Auttamistoiminta on suorastaan laissa säädelty, se on kansalaisvelvoite.  Kaikki rekisterissä olevat ajoneuvothan voidaan tarvittaessa määrätä pelastustehtäviin. Eli lähtisin tietenkin, oli yö tai päivä, jos tällä veneellä voisin pelastustehtävissä avustaa, Heikkilä vakuuttaa ja ohjaa aluksen laituriin, odottamaan uusia retkiä.